Niin kuin minä heidät näin (Vilja-Tuulia Huotarinen)

Saatavuus: Ennakkotilaus

Ennakkotilaus 27,90 €
  • Ilmestymisvuosi : 09/2018
  • Kirjailija : Vilja-Tuulia Huotarinen
  • Kustantaja : Siltala
  • ISBN : 9789522345028
  • Sivuja : 250
  • Sidosasu : Sidottu

Kuvaus

Lisätiedot

"Me olemme liikuntasaissa ja minulla on ase. Terv. C"

Tästä kaikki alkaa. Tämä on eräs hetki, johon ollaan eräänä keväisenä päivänä eräässä koulussa päädytty.

Opettajainhuoneessa vallitsee kiihtynyt tunnelma, siellä opettajat, kanslisti ja sijainen – Helvetin Esikartano, Jonninjoutava, Kenneth, Mii, Iso ja Everything will be fine – törmäilevät itseensä ja toisiinsa, yrittävät noudattaa poliisin ohjeita, paljastavat itsestään tahtomattaan kaikenlaista ja näkevät toisensa kuin ensimmäistä kertaa.

Samaan aikaan koulun ullakolla nuori rehtori Selena harrastaa seksiä edellisenä iltana ravintolassa tapaamansa nuorukaisen kanssa ja törmää yllättävällä tavalla menneisyyteensä.

Koulun liikuntasalissa C ystävineen on pysäyttänyt ajan. Heillä on ase, toisensa ja ikää viisitoista huumaavaa vuotta. Mutta yksi heistä puuttuu – kuka, ja mitä se merkitsee?

Niin kuin minä heidät näin liikkuu näennäisesti yhden kiihkeän päivän ajan yhden koulurakennuksen sisällä. Mutta kun opettajien ja oppilaiden salaisuudet, haudatut muistot ja suureelliset unelmat joutuvat törmäyskurssille on seurauksena supernova, tähden räjähdys, jonka hehku ulottuu kaikkien osallisten elämään, tavalla tai toisella, vuosikymmenien päähän. Vilja-Tuulia Huotarisen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani on kiehtova kaleidoskooppi. Se on täynnä ääntä ja vimmaa, se näkee tragikoomisen ihmisen lempeästi mutta terävästi. Se jättää jälkeensä särinää, kuvia jotka eivät unohdu.

Ote kirjasta Niin kuin minä heidät näin

Minä haluan pelastaa sen lapsen. Se oli Miin ensimmäinen ajatus siinä hieltä ja halvalta hiuslakalta tuoksuvassa naistenhuoneessa, jossa puhuttiin jo niin kovaa ja korkealta, että mikä tahansa vähemmän sitkeä sisäinen ääni olisikin varmasti vaimentunut tai vaiennut kokonaan.

Eikä ajatus ilmestynyt tyhjästä, se oli odottanut Miin sisällä jo pitkään, se oli kestävää tekoa ja heti valmis. Oli tarvittu hetki, jolloin halulle tuli käyttöä, tämä maanantai, viittä vaille lukukauden loppu, ja paikka oli kapea ja korkea naistenhuone, jossa kosteus naisten vaatteissa tiivistyi lämmöksi heidän nojautuessaan toisiaan vasten ja sydän löi tuhatta ja sataa.

Sillä nyt oli tosi kyseessä, tai ainakin näillä naisilla syy olettaa niin, Helvetin Esikartanolla ja Jonninjoutavalla ja Isolla, he seisoivat lähekkäin ja töpöttivät peukaloilla puhelimiaan, joihin he olivat jokainen saaneet saman viestin. Eikä kukaan heistä tohtinut vielä avata ovea, vierekkäin saattoi tuntea toisen hihan omaa hihaa vasten ja niin kauan kuin puhe jatkui mikään ei olisi peruuttamatonta, tällä tavalla syntyi se, mitä kutsuttiin joukkohengeksi.

– Onko tämä joku pila? Eihän se ole oikeasti voinut!

He olivat rynnänneet ulos kopeistaan, kaikki muut paitsi Mii, joka oli istuuduttuaan työntänyt kermanvalkoisen kangastossunsa kärjen oven alle merkiksi siitä, että vessa oli varattu.

Hän istui nyt hiljaa ja räpytteli silmiään. Hänen rinnassaan hehkui toive. Something beautiful will come out of this – 

Kirjailija

Vilja-Tuulia Huotarinen

Kommentit