Kapina tehtailla (Seppo Aalto)

Saatavuus: Ennakkotilaus

Ennakkotilaus 27,90 €
  • Ilmestymisvuosi : 08/2018
  • Kirjailija : Seppo Aalto
  • Kustantaja : Siltala
  • ISBN : 9789522345103
  • Sivuja : 240
  • Sidosasu : Sidottu

Kuvaus

Lisätiedot

”Kyllä nämä asiat ovat sellaisia, että niitä ei saisi olla.” – Verneri Granqvist (1966)

Kesällä 1918 Kuusankoskea kutsuttiin Kuolemanlaaksoksi. Tehdasyhteisö oli sokissa. Sen oli perinpohjaisesti järkyttänyt verilöyly, jossa kuukauden aikana oli teloitettu 280 punaista miestä ja naista. Väkilukuun suhteutettuna valkoinen terrori oli maan huippua Kuusankoskella, joka oli läpikotaisin punainen.

Kuusankoskella sijaitsivat Euroopan suurimmat paperitehtaat. Lähes jokainen paikkakunnan 12 000 asukkaasta oli riippuvainen Kymi Oy:stä.

Tehdas toi sekä valoa että varjoa. Luokka- ja elintasoerot olivat suuret. Tehtaiden herrasväki ja työväestö elivät samalla paikkakunnalla, mutta eri maailmoissa. Niiden välillä oli ylittämätön kuilu.

Dosentti Seppo Aalto tutkii kirjassaan kotipaikkakuntansa sisällissodan järkyttäviä tapahtumia. Kapina tehtailla kertoo, miksi kapinaan noustiin, millainen oli punainen valta ja terrori ja miten punakaarti kävi sotaansa. Entä mikä aiheutti kaikki kohtuuden rajat ylittävän valkoisen terrorin? Kuusankosken tapahtumien kautta avautuu laajempi näkökulma vuoden 1918 sisällissodan syihin ja seurauksiin koko maassa.

Ote kirjasta Kapina tehtailla

Salin pihalla vangit komennettiin jonoon, jonka suojeluskuntalaiset kiväärit tanassa ympäröivät. Upseeri kielsi ampumisen uhalla puhumisen. Karkuun yrittäviä odotti heti paikalla sama kohtalo.

Äänetön joukko kulki myöhemmin Golgatan tieksi kutsuttua reittiä pitkin kohti Stöörinkangasta. Pelko ja pahat aavistukset tulevasta kohtalosta jäytivät vankien mieltä. Hermostuneisuus lisääntyi matkan edetessä. Hiljaisuuden rikkoivat vain tuskaiset äännähdykset.

Vernerin ajatus pysyi selkeänä ja päässä takoi ajatus: ”Minua ei ammuta, minua ei ammuta.”

Saavuttiin hiekkakuopan reunalle. Sen pohjalla makasi aikaisemmin teloitettujen vielä peittämätön verinen ruumiskasa. Näky seisautti järjen ja lamaannutti. Oltiin tappopaikalla.

Teloituskomppanian päällikkö käski vankikulkueen pysähtymään. Hän kaivoi laukustaan ruskeaa nestettä sisältävän pullon ja siirtyi toisen upseerin kanssa sivummalle. Miehet ottivat pitkät huikat pirtusekoitusta.

Silloin kylmäpäisyytensä säilyttänyt Verneri huomasi hetkensä tulleen. Myös vartijat olivat humalasta huolimatta hermostuneita. Joidenkin kädet vapisivat, sillä ei tuttuja miehiä ja naisia ollut helppo tappaa. Jonon viimeisenä ollutta Verneriä vahtivat kahta puolta oman paikkakunnan suojeluskuntalaiset Hentunen ja Ekegren. Pysähdys herpaannutti heidän tarkkaavaisuutensa.

Nyt oli viimeinen hetki karata.

Kirjailija

Seppo Aalto

Kommentit